Uusi telkkari

Nykyinen iltojemme keskiö, tai siis televisiomme, on kesällä 2010 hankkimani Panasonicin 50" plasma. Ennen tuon TV:n ostamista olin käyttänyt lähes 10 vuotta pääasiassa videotykkiä, joten kuvakoon muutos alaspäin isohkoon, mutta kuitenkin vain 50 tuumaiseen telkkariin, oli leffaelämysten kannalta iso heikennys. Vuonna 2010 ei tuon isompaa ruutua kuitenkaan olisi saanut mahtumaan budjettiin. Panasonic on toiminut ongelmitta jo 6,5 vuotta, mutta uuden talon rakentamisen myötä haluan nyt vihdoin taas jo vähän isomman kuvakoon, kun katseluetäisyyskin hieman kasvaa lähes neljään metriin ja seinänaapureiden puuttuminen mahdollistaa elokuvien äänimaailmastakin täysillä nauttimisen. Tuo 50" plasma saa siirtyä meille makuuhuoneen kakkostelkkariksi niin pitkään kuin toimii. Siihen tarpeeseen vielä varsin reippaan kokoinen. :)

Videotykeillä heijastamani kuva oli aikanaan noin 190-200cm leveä, mikä vastaa suunnilleen 85-90 tuumaista mittaa kulmasta kulmaan. Noin isot televisiot maksavat vielä lähes viisinumeroisen summan, joten ne ovat poissa laskuista. Myöskään videotykkiin en aio palata, koska uuteenkaan taloomme ei tule dedikoitua kotiteatterihuonetta, jonka saisi aina pimennettyä täydellisesti, vaan katselu tapahtuu olohuoneessa. Joten reilusti 50" isompaa tv:tä lähdetään hakemaan kuitenkin järkevällä budjetilla.

Ensi perjantaina on Jenkeistä viime vuosina Suomeenkin rantautunut Black Friday, jolloin tyypillisesti etenkin USA:ssa on mm. elektroniikan hinnoista todella kovia tarjouksia. Kartoittelin netistä tämän hetken TV-tarjontaa ja selailin arvosteluja sillä ajatuksella, että jos ensi perjantaina osuisi joku tosi hyvä tarjous vastaan, niin voisi vaikka TV:n jo ostaa. Nyt kun vielä on rahaakin toisinkuin ehkä enää keväällä. Mutta eiköhän hiukan halvempia kaakeleita tms. kestä, jos voi katsella uutta telkkaria lohdutukseksi :)

Kuva: LG

70" tai 75" kokoisia TV:eitä on markkinoilla aika rajoitetusti. Halvimpien hinnat lähtevät tällä hetkellä noin 2000 eurosta. Esim. Gigantissa halvin 70" TV on tällä hetkellä 1999 euroa maksava Samsung, jonka samaa Samsungin edullisen pään mallisarjaa oleva 65" rinnakkaismalli maksaa parhaillaan tarjouksessa 1099 euroa. Hintaporras 65 tuumasta 70 tuumaan on siis vielä todella suuri ja ainakin alle 3000 euron hintaiset vähintään 70" TV:t ovat muilta ominaisuuksiltaan kompromisseja. Yhdistelmä ei kuulosta oikein hyvältä, jos massiivisen kokoisen kuvan laatu olisi heikohko.

Joten kuvakoon valintaan jäi vain yksi järkevä vaihtoehto. 65" kokoinen ruutu on 50" verrattuna kuitenkin jo paljon isompi, vaikkei videotykkiluokassa ollakaan, kuten eron voi tästä linkistä graafisesti todeta. Kuvan pinta-ala on 69% 50 tuumaista suurempi.

65" on tällä hetkellä suurin massamarkkinoiden kuvakoko ja tarjontaa on sitä myöten paljon perusmalleista todella kalliisiin huippu-tv:eihin. Esim. Gigantissa on myynnissä noin 30 eri 65" tv:tä, joiden hintahaarukka on 900 eurosta 7500 euroon. Melkein kaikki näin isoista televisioista ovat jo Full HD:n sijaan 4K eli UHD-tarkkuudella varustettuja malleja ja niistä löytyy HDR ym. uusimmat herkut.

Vuonna 2010 oli vielä myynnissä sekä LCD (LED) -TV:eitä että plasmoja, joista jälkimmäinen tekniikka tarjosi omaan makuuni selvästi paremman kuvanlaadun erityisesti tv-ohjelmien ja elokuvien katseluun mm. paremmilla tummien sävyillä, vaikka maksimikirkkaus ja pikselien tarkkuus jäivät vastaavasti kakkoseksi parhaille led-malleille, jotka olisivat siksi olleet esim. pelaamiseen paljon parempia vaihtoehtoja. Joten paneelityypin valintani oli silloin selvä. Plasmat ovat kuitenkin poistuneet markkinoilta jo muutama vuosi sitten.

Kuvanlaadulla mitaten parasta kuvaa saa nykyään OLED-tekniikalla toimivista LG:n televisioista, mutta valitettavasti 65" mallien hinnat lähtevät vielä noin 4000 eurosta, joka on telkkarista liikaa tässä taloa rakentaessa. OLED:ssa jokainen ruudun pikseli on oma pieni ledinsä, jonka kirkkautta ohjataan erikseen, joten musta on oikeasti ihan mustaa, koska se tarkoittaa sammutettua lediä, ja vieressä voi olla kirkas piste.

Kuva: Gigantti / LG

Lähes kaikki nykyisin myytävät LED-televisiot on varustettu LCD (nestekide)-paneelilla, joka valaistaan valkoisella LED-valolla paneelin reunoilta. Tätä kutsutaan Edge Led-tekniikaksi. Tuollainen valaisu tuo väistämättä haasteita tilanteisiin, joissa ruudulla pitäisi olla hyvin tummia ja kirkkaita kohtia yhtä aikaa. TV:n paneelista saadaan vain reunoilta valaisemalla kuitenkin hyvin ohut, ja sehän on nykyään suurta muotia. Tällaiset TV:t käyttävät myös vähemmän energiaa ja niistä saadaan kirkas ja värikylläinen kuva. Joten nykyaikaisia TV:eitä on helppo myydä isoille massoille. Ja mitään järkevän hintaisia vaihtoehtoja ei plasmojen poistuttua markkinoilta ole oikein edes ollut. Joskus 7-10 vuotta sitten LCD-taulutelevisiot oli valaistu vielä perinteisesti loisteputkilla paneelin takapuolelta, mutta ledit ovat korvanneet ne selvine etuineen täysin ja arkikielessä puhutaankin vain LED TV:stä, vaikka paneelitekniikka onkin OLED:a lukuunottamatta edelleen LCD ja ledejä käytetään vain valaisuun.

Kuva: Philips

Muutaman merkin huippumalleissa on alettu käyttää reunoilta valaisun sijaan paneelin takapuolelta ledeillä valaisua, jota kutsutaan englanniksi termillä Direct Led. Valoa ei suinkaan saada pikselikohtaisesti kuten OLED:ssa, mutta kuitenkin esim. sadasta erikseen himmennettävästä kohdasta (FALD, Full Array Local Dimming). Tämän vuotisissa 65" malleissa tuo tekniikka löytyy Samsungilta vain kalleimmasta kaarevalla paneelilla varustetusta mallista, joka maksaa n. 3500 euroa. Sonylla vastaavasti vain lähes 5000 euron huippumallissa...

Näille löytyi kuitenkin vaihtoehto; Philips 65PUS7601, joka on voittanut näemmä myös EISA:n parhaan hinta/laatusuhteen iso TV 2016-palkinnon. Philips ei ole koskaan erityisesti vakuuttanut minua elektroniikkavalmistajana ja on itse asiassa lopettanutkin oman TV-tuotantonsa viitisen vuotta sitten. Nykyisiä Philipsin brändillä myytäviä TV:eitä valmistaa Hollantilainen TP Vision. Muutama ensimmäinen vuosi oli ilmeisesti haastava, mutta nyt aika on ilmeisesti kypsä ja myyntiin näyttäisi tulleen oikeasti pätevä Philipsin TV. Lueskelin tuosta PUS7601:stä muutaman arvostelun; TrustedReviews, HDTVTest, AVForums ja muutamien suomalaisten kommentteja foorumeilta ja vakuutuin kyseisen TV:n hinta/laatusuhteesta.

Alkusyksystä myyntiin tullutta TV:tä on myyty reilun parin tuhannen euron hintaan, tarjouksissa jo jopa vähän alle. Saman hintaluokan Samsungin, Sonyn ja LG:n reunavalaistuihin laadukkaisiin ja joiltain ominaisuuksiltaan varmasti parempiinkin TV:eisiin verrattuna valintani plasmasta siirtyessä tuntuu kuitenkin selvältä. Ja ostopäätös syntyi lopullisesti, koska tuo Philips on juuri tällä hetkellä Gigantissa ja Verkkokauppa.comissa alennuksessa 1699 eurolla, josta saa vielä Verkkokaupan kautta ostettaessa Philipsiltä 200 euroa takaisin. Joten todelliseksi loppuhinnaksi jää vain 1499 eur.

Tuohon hintaan tai edes lähelle sitä ei varmasti ensi keväänä saisi yhtään parempaa TV:tä, jos edes tällaista, joten laitoin tilauksen sisään Verkkokauppaan. Valitettavasti varastosaldo on tarjouksen myötä miinuksella, mutta eiköhän tuo tuolta muutaman viikon sisään saavu. Sinänsähän ei ole kiirettä. Ja nähdään tässä ensi perjantain mahdolliset tarjouksetkin odotellessa. Verkkokauppa.comilla on myös kuukauden palautusoikeus, jos tuo Philips ei livenä kotona kokeillen tuntuisikaan riittävän hyvältä.

Kuva: Philips

Philipsin TV:eissä on tämän valitsemani mallin erinomaisen kuvanlaadun lisäksi ollut jo pitkään Ambilight-toiminto, joka tuntuu näin sitä näkemättä aika turhalta kikkailulta, mutta voihan tuo vähän pienemmällä asetuksella olla ihan toimivakin. TV:n takapuolella on siis rivit ledejä, jotka heijastavat reaaliaikaisesti tv-ruudun kuvassa eri kohdilla olevia värejä takaseinälle. Ylipäätään tv:n taustalla oleva valo auttaa lisäämään paremman kontrastin tunnetta, joten vähintään himmeällä valkoisen valon asetuksella tuota tulee varmaan käytettyä, eikä tarvitsekaan viritellä itse TV:n taakse LED-nauhaa, kuten olin valaistussuunnitelmassa miettinyt. Tuo Ambilight tukee myös käyttämiämme Philipsin Hue-valoja, jolloin koko olohuoneen valaistus voi vaihdella TV-ruudun tahtiin. Mutta koko Ambilight on tietenkin myös kytkettävissä TV:n asetuksista pois käytöstä.

Edit 26.11.

Eilinen Black Friday muutti sitten kuitenkin TV-valintamme. Tilaamani Philipsin 65PUS7601-mallin toimitus oli viivästymässä ainakin tammikuulle ja sen paneelista on paljastunut myös viime päivinä verkkokeskusteluissa puutteita, eli se ei ilmeisesti olekaan aidosti 10-bittinen... Tuo Philipsin 7601 on silti varmasti hintaisekseen edelleen erinomainen valinta, mutta päätin sitten kuitenkin panostaa hieman enemmän. Gigantilla / Powerilla / Verkkokauppa.comilla kun oli eilisen Black Fridayn ajan todella hyvät tarjoushinnat LG:n OLED-televisioista. Ennen kaikkea 55" mallista, mutta myös isommasta 65-tuumaisesta. Samaan hintaan noita ei ollut saanut Suomesta vielä koskaan ja tänään samat telkkarit maksavat taas vähän paikasta riippuen 800-1200 euroa enemmän...

Uusi TV:mme on siis LG:n OLED65B6V, joka on suunnilleen kaikkien arvosteluiden mukaan yksi tämän hetken parhaita televisioita; Rtings, HDTVTest, AVForums, Cnet. Edellä on ehkä vain saman paneelin sisältävät LG:n kalliimmat oled-mallit, tai käyttötarkoituksesta riippuen muiden valmistajien LED-huippumalleja. Joissain arvosteluissa mainittu ajoittainen liikkeen epätasaisuuskin on jo korjattu uusimpiin ohjelmistoversioihin.

Kävimme eilen hakemassa telkkarin lähi-Gigantista ja raksapakukin tuli taas tarpeeseen, kun paketti oli varsin kookas ja pystyasennossa kuljetettava. Se ei olisi todellakaan mahtunut minkäänlaiseen henkilöautoon.  Tässä pari kuvaa uudesta telkkarista nykyisessä olohuoneessamme. 65" ei näytä millään muotoa liian isolta ja sohvaa tekisi edelleen mieli siirtää neljästä metristä vähän lähemmäskin. Mutta onhan tuo ulkoisestikin hieno TV, todella kapeat kehykset ja koko ruutu on yläosastaan vain muutaman millin paksuinen. LG:n WebOS 3.0-käyttöliittymäkin on Magic Remotella varustettuna tuntunut mukavalta.

Tärkein, eli kuvanlaatu, on kyllä kaikkien odotusteni mukaisesti upea. Tietenkin vähintään HD-tasoisella kuvanlähteellä, esim. Netflixin tai Youtuben 4K-videoista puhumattakaan. Ei-HD-peruskanavien kuva on toisaalta näin isossa koossa jo aika ikävän suttuista katseltavaa.