10. elokuuta 2020

Eteisen rimaseinä ja muut kuulumiset


Moikka! Vieläkö täällä käy joku toiveekkaana etsimässä uusia postauksia? Edellisestä kirjoituksestani on näköjään kohta 10 kuukautta. No, raksat nyt vaan valmistuvat joskus, ja mennään elämässä eteenpäin uusiin haasteisiin. Ei sillä, että meillä vielä valmista olisi. Lopputarkastustakaan ei ole vielä pidetty. Ehkä nyt (alku)syksystä voisi loput pienet keskeneräisyydet sitä varten hoitaa kuitenkin maaliin.

Eteisen rimaseinä nyt ei liittynyt siihen sinänsä mitenkään. Ideoin joskus jo yli vuosi sitten, että eteisemme kaipaa myös enemmän puuta sopiakseen paremmin muuhun taloomme. Käytännössä kaikkialla muualla joko lattia tai katto on ruskeaa puuta, mutta eteisessä oli kaikki pinnat vain valkoista tai harmaata. Talon rimakattojen kaveriksi päädyinkin suunnittelemaan eteiseen rimaseinän, silti edelleen osan liitutaulumaalatusta alueesta säilyttäen. Yritin kuitenkin toteuttaa rimoituksen pienellä budjetilla, kun täysin ylimääräisestä pelkästä koristeesta on kuitenkin kyse. 

Etsiskelin puutavarakaupoista silloin jo 2019 alkukesällä tuohon materiaaleja, ja valmiit mukavan näköiset rimat olivat kyllä liian kalliita ja homma vähän jäi. Sitten elokuussa 2019 terassin portaiden rakentelun jälkeen tuli idea, että mitäpä jos sirkkelöisi terassilaudoista rimoja, ja testasinkin sitä, mutta lehtikuusi oli kuitenkin liian oksaista ja lopputulos näytti 80-luvun mäntyrimoituksilta. Eeei. Sitten uudestaan paikalliseen puutavarakauppaan katselemaan hyllyjä sillä silmällä, ja päädyin ostamaan reilu parikymmentä tervaleppäistä 3000 mm pitkää ja 90mm leveää oksatonta saunanlaudelautaa hyvin pienellä pyöristyksellä. Noista sai pöytäsirkkelillä tehtyä sopivasti kolme keskenään samanlaista rimaa keskimmäisen pienellä hiomisella. Pitkät rimat on sahattu muutamaa senttiä eteisen huonekorkeutta lyhyempään mittaan 2530 mm, ja lopuista 470 mm pätkistä tehty nuo liitutaulun kohdat. Ko. soirot tuli valmisteltua pääosin jo silloin viime loppukesästä, mutta silloin en jaksanutkaan lopulta kuin maalata osin vaaleamman seinän tasaisen harmaaksi, ja rakennella vain ensimmäisen reilun puolen metrin elementin, joka on kyllä ollut eteisessä paikallaan koko viimeisen vuoden. 

Meinasin ensin kiinnittää rimat viimeistelynaulaimella päältäpäin seinälle kiinnitettyihin seinän värisiin vaakakoolauksiin, mutta naulan jäljet näyttivät testissä turhan tökeröltä näin läheltä katsellen, joten päädyin sitten rakentelemaan seinän elementeistä autotallin lattialla rimat takaapäin niihin samaisiin vaakatukipuihin kiinnitellen. Puulla kun on taipumusta vääntyillä mihin sattuu, niin laitoin seitsemän vaakapuuta. Ja tuo kyykkiminen ja ruuvailu nyt sitten odotti vuoden verran inspiraation iskemistä, kunnes viime viikonloppuna päätin tarttua hommaan typerästi hellekelissä, kun autotallin työtasoa täyttäneet rimatkin ärsyttivät. No sai tallissa sentään olla varjossa...

Tässä muutama rakentelukuva:






Ja tänään seinä sitten valmistui kuvaamiseen riittävästi, kun hain lomalta palatun ensimmäisen toimistotyöpäivän jälkeen kotimatkalla vielä pari listaa liitutaulun aukon viimeistelyyn. Eteisemme näyttää tänään tältä. Nyt on sitten sitä puuta. Yläreunaan tullaan vielä lisäämään jossain vaiheessa Hue-ledinauha valkoisen kulmalistan taakse, ja mahdollisesti kiinnitetään myös valkoinen eteisen peilimme tuohon oikeanpuoleisen rimoituksen päälle. Tähän astihan peili on vain nojaillut seinään. Ja penkki pitäisi uusia, tuo Jyskin paske kun on ollut istumista kestämättömästi rikki lähes uudesta vain kassien säilyttimenä...









Muuten viimeisen vuoden aikana on tapahtunut aika vähän blogin aihepiirin suhteen, ja nekin vähät on instan puolella tullut kyllä pääasiassa kertoiltua jo tuoreeltaan. 

Loppusyksystä 2019 hankimme Mitsubishin LN25-ilmalämpöpumpun Nilanin poistoilmalämpöpumppumme kaveriksi, kun tuo PILP:n sähkökattilalla vesikiertoisen lattialämmityksen lämmittäminen kovilla pakkasilla käytännössä ainoana lämmönlähteenä oli ollut aika arvokasta edellisinä talvina. Ja viime talvi nyt oli sitten tietysti tosi leuto. Mutta ainakin sisällä tuli pidettyä pari astetta aiempia talvia lämpimämpää olohuonepäädyssä, jossa ILP terassin liukuoven päällä puhkui mukavasti lämmintä ilmaa, ja lattialämpöjä sai kiertää vähän pienemmälle. Helteillä viilentämiseen emme ILP:ä oikeastaan ole edes kaivanneet, vaan PILP:nkin viilennys on pitänyt edellisinä kesinä kuuminakin aikoina sisäilman ihan mukavana, kun kaihtimia viitsii pitää etelän puolelta pahimman porotuksen aikaan kiinni jne, mutta toki tuo ILP nyt tarvittaessa tuo viilennykseenkin nopean avun. 

Huhtikuussa päätimme istuttaa syksyllä naapurin rajalle yhdessä lisätyn aronia-aidan kaveriksi samaa aitaa kuitenkin myös kadun puolelle tonttiamme, vaikka autotallin edustalle ei aitaa voinutkaan yhtenäisesti laittaa, koska siinä on tontillamme rajan vieressä sadevesien ja viemärien viivytys- ja tarkistuskaivoja, ja siten osin pelkkää sepeliä ja mursketta. Joten ideoitiin sille kohdalle sitten selvästi erilainen alue erillisenä havuistutusten altaana, ja aroniaa sinne tontin kulmiin. Tässä ne suunnilleen samat instagramiin jo laitetut kuvat toukokuulta, en jaksanut napata tuoreempia. :) Reilun kokoinen kivi tai kaksi tuohon tyhjään kohtaan pitäisi vielä saada jostain... 




  

Vähän sen jälkeen toukokuun lopussa ostettiin tontin takakulmalle keinu, ja ideoitiin samalla sen ympärille selkeää istuskelualuetta erilaisella pohjalla, pergolakatoksella ja nuotiopaikalla. Pergola vaatisi kuitenkin rakennusvalvonnasta luvat, ja jäi nyt ainakin tältä kesältä rakentelematta.. Mietitään ensi keväänä uudelleen. 






Tällaista täällä tänä kesänä. Mukavaa vuoden jatkoa kaikille!

27. lokakuuta 2019

Kokemukset ja kulut ulkoporealtaasta

Moikka! Blogin päivityksestä on taas vierähtänyt tovi jos toinenkin. Loppukesän aikana saatiin tehtyä kaikenlaista pientä viimeistelyä, mistä olen päivitellyt välillä kuvia instagramiini. Myös tuolla yläpalkin "Miltä meillä näyttää?"-sivulla on ollut päivitettyjä kuvia. Kirjoittelen ehkä jossain vaiheessa paremmin. Ainakin eteisen valmisteilla olevasta seinärimoituksesta, kun vaan jaksaisin nikkaroida sen loppuun...

Tämä juttu voisi kuitenkin käsitellä ulkoporeallastamme, jonka kanssa tuli tässä kuussa vuosi täyteen.  https://tummaapuuta.blogspot.com/2018/10/ulkoporeallas-ja-muutakin-pienta.html.

Allasta reilu vuosi sitten harkitessamme en oikein löytänyt faktaa esim. toteutuneista sähkönkulutuksista yms. Allasmyyjien puheissa kulut ovat "reilu euro päivässä". Josta ajattelin meille valitun pienen kolmen hengen altaan nyt olevan sentään edes tuolla haarukassa...




Ulkoporeallas eroaa siis tyypillisestä paljusta siltä osin, että poreallas lämpiää sähköllä ja siinä pidetään vedet koko ajan kylpyvalmiissa lämpötilassa. Eli siellä n. 37-38 asteessa. Joten Suomen olosuhteissa käytettävän ulkoaltaan pitää luonnollisesti olla hyvin eristetty. Lämpö nousee ylöspäin, joten tärkein eriste on riittävän paksu kansi. Koska vedet pidetään koko ajan altaassa, vaatii veden hoito myös kemikaaleja uima-altaiden tyyliin. Allas pitää pitää aina vähintään sulana, ellei kaikkia vesiä ole tyhjennetty (ammattilaisten toimesta) putkistoistakin. Mutta eihän allasta talveksi tyhjentää kannatakaan, se on parasta käyttöaikaa.

Tilasimme Wellis Compact / Mars -altaan viime syksynä Propatiolta. Paketissa tuli silloin mukana aloituspakkaus hoitoaineita sekä kauppaan tingattu lahjakortti Propation verkkokauppaan, jolla on jo tilattu lisää hoitoaineita. Olemme käyttäneet Aqua Excellent -nimistä nestemäistä hoitoainetta, jota annostellaan altaaseen noin kerran viikossa. Meidän vesimäärällä yksi 45 euroa maksava litran pullo on kestänyt siten n. 10-15 viikkoa, ja vuodessa on kulunut noin 3,5 pulloa. Lisäksi viikoittain altaaseen lisätään yksi kloori- tai nyt kokeilussa oleva bromitabletti imeytymään vähitellen veteen. Noiden tablettien vuosikustannus on 20-30 euroa. Hoitoaineiden lisäys on vain parin minuutin homma, mutta samassa yhteydessä puhdistetaan tarvittaessa myös suodatin huuhtelemalla tai tehokkaammin hoitoaineella, jota olen käyttänyt muutaman kerran. Uusi suodatin maksaa muutaman kympin, ja alkaisi olla ajankohtaista vaihtaa. Lisäksi olen hankkinut veden PH-arvoa laskevia ja nostavia jauheita, ja testeriliuskoja, jota käytetään tarpeen mukaan.




Allas saapui tosiaan lokakuun alkupuolella viime vuonna ja täytettiin tietysti heti kylpykuntoon. Vedet on vaihdettu sittemmin vain kaksi kertaa. Noin 700 litraa vettä ei montaa euroa maksa, vaikka vaihdon tekisi useamminkin, mutta tyhjennyksessä ja täytössä on oma vaivansa etenkin kylmillä ilmoilla. Suositus veden vaihdolle olisi 2-3 kertaa vuodessa, tai tietysti useamminkin runsaassa käytössä.


Meillä tehtiin pihalle ja autotalliin muutenkin sähkötöitä viime vuoden lokakuussa ja asennutin altaan pistorasialle tonttikeskukseemme pari viikkoa altaan saapumisen jälkeen oman kulutusmittarin. Siinä ei ole mitään etähallintaa tai rajapintaa, mutta olen käynyt tarkistamassa ja merkkaamassa ylös mittarilukeman lähes aina hiukan epäsäännöllisten hoitotoimien yhteydessä. Muutama lukukerta on kyllä jäänyt välistä, vaikka vettä olisikin hoidettu, kuten alta graafeista voi todeta etenkin kesältä.

Mittari lähti siis pyörimään nollasta 23.10.2018 ja kulutuslukema vuotta myöhemmin eilen 26.10.2019 oli 3785 KWh.





Koska olen tehnyt altaan sähkönkulutuksesta havaintoja tarkimmillaankin vain noin viikon välein, perustuvat kaikki alla olevat graafit laskennalliseen keskiarvoon havaintopäivien välisestä yhteiskulutuksesta eivätkä todelliseen päiväkulutukseen.


Sähkösopimuksemme sähkön kiinteä hinta on ollut 3,99 snt/KWh ja Elenian siirto maksoi lähes koko vertailukauden 4,74 snt/KWh. Nyt siirtohinta on noussut 5,21 senttiin. Lisäksi Elenian kautta maksettiin sähköveroja 2,79 snt/KWh. Yhteensä sähkömme maksoi siis n. 11,52 snt/KWh liittymän perusmaksuja huomioimatta.





Altaan sähkönkulutus riippuu tietysti altaan ulkopuolisesta lämpötilasta talviajan ollessa ei niin yllättävästi selvästi kalliimpaa. Mutta miten paljon varsinainen lämpötila vaikuttaa?

Minulla ei ole viriteltynä mitään meiltä ulkolämpötiloja keräävää järjestelmää, joten otin vuoden lämpötilahavainnot Ilmatieteen laitoksen avoimesta palvelusta Tampere-Pirkkalan lentokentältä. Matkaa tuonne on meiltä noin 20 kilometriä. Ao. graafissa päivän ylin, alin ja keskilämpötila.






Yhdistelemällä Excelissä näitä lämpötiloja ja havaintojen väliseltä ajalta laskettuja keskiarvoja sähkön kulutukselle ja lämpötilalle saadaan pari käppyrää lisää.






Onhan noiden ulkolämpötilojen ja kulutuksen välillä luonnollisesti korrelaatiota, mutta harvoista kulutushavainnoista johtuen kovin tarkkoja päätelmiä ei pysty tekemään. Eikä tietysti sinänsä tarvitsekaan tämän enempää. Ulkona on juuri sellainen lämpötila kuin on, ja allas vie sähköä mitä vie. Kauheasti kumpaankaan asiaan ei pysty vaikuttamaan. Laskemalla altaan veden lämpötilapyyntiä kuluu sähköä tietysti vähemmän, mutta mikäli käyttöä on edes kerran viikossa ei ilmeisesti kannata tiputtaa lämpötilaa alemmas ja laittaa muutamaa tuntia ennen kylpemistä pyyntiä takaisin ylös. Lämmitys vie kuitenkin selvästi enemmän sähköä kuin lämmön ylläpito. Näin olen ymmärtänyt, mutta omakohtaista testidataa ei ole, kun ollaan haluttu pitää allas aina välittömässä kylpyvalmiudessa.


Yhteensä altaamme on vienyt sähköä siis n. 3700 KWh vuodessa, joka on maksanut n. 430 euroa ja lisäksi hoitoaineisiin kuluu vuodessa n. 200 euroa. Veden vaihdot ja ehkä uusi suodatin kerran vuodessa, niin ollaan yhteissummassa n. 700 euroa / vuosi ylläpitokuluina. Aika tarkkaan siis 2 euroa per päivä. Lisäksi altaan hankintahinnalle tietysti joku poisto.



Ei tuo mitään halpaa ole, mutta mikäpä sitä elämässä. Arjen luksusta jos mikä, kun voi milloin vain hypätä lämpimään porealtaaseen. Syksyllä ja talvella pahimpia pakkasia lukuunottamatta altaassa tuli käytyä kuten ajateltiinkin muutama kerta viikossa. Keväällä ilmojen lämmettyä ja etenkin kesällä käyttö jäi meillä liiankin vähiin, mutta nyt syksyn tullen etenkin viimeisen kuukauden aikana iltojen pimentyessä on poreallaskin houkutellut taas enemmän.



15. heinäkuuta 2019

Robottiruohonleikkuri, terassin portaita ja autotallin ulkomaalauksia

Hei! Viimeinen viikko ollaan kumpikin oltu kesälomalla ja kotona. Molemmilla oli ensin oma ulkomaan reissunsa, mutta nyt viime päivät olen keskittynyt vahvasti raksatouhuihin.

Robottiruohonleikkuri


Nurmikothan saatiin kylvettyä viime päivityksessä touko-kesäkuun vaihteessa talkoina. Selvittelin siinä samoihin aikoihin, että minkälainen ruohonleikkuri sitä nykypäivänä pitäisi hankkia, kun ennestään minulla oli vain mekaaninen työnnettävä, jolla kyllä siisti entisen rivarin pihan. Tai no olisi siistinyt, jos olisi muistanut riittävän usein. Usein ruoho ehti kasvaa liian pitkäksi ja piti turvautua taloyhtiön polttomoottorivehkeeseen, joka piti tyylikkäästi kuskata takapihalle asunnon läpi.

Bensaleikkuria en enää 2019 halunnut, joten katselin yhteensopivien akkujen takia mm. Ryobin akkuleikkureita. Jotenkin nuo eivät kuitenkaan vakuuttaneet, vaikkei meillä nurmikkoa olekaan kuin muutama sata neliötä. Ja hintaa tuollaiselle olisi kuitenkin tullut n. 400 euroa. Sitten lueskelin paria kotimaista foorumiketjua robottileikkureista ja kyllähän nuo tuntuvat viime vuosina halventuneen ihan järkevälle tasolle, ja meidän pihaan sopivan saisi jopa alle 500 euroon. Mitään järkeä ole itse leikkurin perässä kävellä tuolla hintaerolla, kun vielä robotti pitää nurmikon päivittäin siistinä. :) Olin jo ostamassa Verkkokauppa.comin tarjouksesta tuntemattomamman leikkurin, mutta päädyin foorumeilta sitten kuitenkin itävaltalaisen Myrobotcenterin sivuille ja tilasin tunnetumman Worxin lähes samaan hintaan.

Valintani osui Worx Landroid M500 -malliin. Nimensä mukaisesti tuo on tarkoitettu enintään n. 500 neliön nurmelle. Isompiakin sisarmalleja löytyy. Toimitus saapui Norjan reissuni aikana, joten pääsin virittelemään leikkuria pihalle kotiin palattuani heinäkuun alussa. Paketista löytyi tietysti kaikki tarvittava, eli itse robottileikkuri, latausasema, rajakaapelia ja sille asennustarvikkeita.


Arvoin latausasemalle järkevimmäksi paikaksi takapihan terassin edustan. Tuossa leikkuri on hyvässä suojassa ja sähköä saa läheltä. Ja tuohon voi vaikka väsäillä jonkun pienen katoksenkin laitteen suojaksi myöhemmin. Sinänsä paikka ei kyllä ole kovin ideaali, että tuo on ihan L:n mallisen nurmialueemme toisessa päässä, joten tuo pää nurmesta tulee väkisin ajeltua tiheämmin kuin omenapuiden seutu eteläpihalla, mutta ihan siistinä ruohikko on sieltäkin pysynyt muutamien päivien kokemuksella.

Robottileikkurin kulkema alue rajataan siis sähkökaapelilla, jonka havaitessaan leikkuri kääntyy satunnaiseen suuntaan, Kaapeli vedettiin 26 cm halutusta reunasta ja kiinnitettiin vähintään 80 cm välein maahan lyötävillä muovikiinnikkeillä. Kiinteät pihan esteet voi joko kiertää rajakaapelilla, tai antaa leikkurin törmätä niihin, ellei siitä ole esteelle haittaa. Pari kolme tuntia tuon kaapelin asenteluun meni.


Vihreä rajakaapeli piiloutuu aika nopeasti ruohon sekaan...

Akun latauksen käydessä vähiin löytää robotti latausasemaansa seuraamalla rajakaapelia vastapäivään kunnes kotipesä tulee vastaan. Leikkurin terät pysähtyvät luonnollisesti nopeasti, jos laitteen nostaa ilmaan. Ja mikäli sen vie ulos omalta alueeltaan, alkaa laite piipata jatkuvasti. Leikkurissa on tietysti myös PIN-koodi, ja pidempi poissaolo kotimme wifi-verkon alueelta tekee laitteesta toimintakelvottoman. Eli robottileikkurin varastaminen ei kannata. Kännykkäsovelluksella voi säätää leikkurin perusasetuksia; haluttua leikkausten aikataulua, kauanko odotetaan sateen jälkeen ennenkuin lähdetään leikkaamaan, tai pakottaa leikkurin hommiin tai tauolle.

Kokemuksia on nyt kertynyt tosiaan vasta vajaan parin viikon ajan, mutta hienosti "Repa Reippaaksi" nimeämämme oranssi kaveri on toistaiseksi toiminut. Muutamia isoista rikkaruohoista jääneitä kuoppia on täytynyt paikkailla, kun Repa jäi niihin jumiin, mutta pääasiassa se tuntuu etenevän hienosti vähän epätasaisemmissakin paikoissa. Toistaiseksi vahva suositus robottileikkurille ylipäätään ja Worxille. Nurmipiha pysyy jatkuvasti siistinä. Lisäksi hommasin Ryobin edullisen muista työkaluista tutulla 18V akulla toimivan siimatrimmerin viimeistelyjä varten, ja tuo riittää kyllä minulle omakätisesti hoidettavaksi.



Terassin portaat


Äitini oli poikkeamassa alkuviikosta auttelemassa pari päivää. Ensisijaisesti siksi, että meillä ei tällä hetkellä ole autossamme vetokoukkua ja minun piti saada haettua terassin portaisiin puutavaraa. Samalla oli ajatus myös vuokrata viikonlopuksi vastaava pieni henkilönostin kuin jolla maalailin viime keväänä asuinrakennuksen räystäitä ja yläreunojen laudoituksia... Mutta kysymistäni paikoista oli pienet nostimet sitten jo kaikki varauksessa, kun en ollut ajoissa liikkeellä. Onneksi paikallinen palveleva Vuokraliftit lupasi toimittaa vähän isomman mallin minulle suoraan kotipihaan, niin ei tarvittukaan edes äitin autoa enää viikonlopuksi lainaan...

Sain haettua tarvittavan peräkärrykuorman ja nikkaroin ensin harjoitukseksi pienemmät portaat porealtaan viereen. Runko on painekyllästettyä 2x5:sta ja pintalaudoitus lehtikuusta kuten terassikin. Eli näkyvät portaat ja kaiteet harmaantuvat lähikuukausina terassia vastaaviksi...

Koko terassi on enintään 500 mm korkeudella maanpinnasta, eli mitään suojakaiteita ei rakennusmääräysten puolesta tarvita. Ja pääasiassa olemme halunneetkin pitää tuon avoimena. Tehtiin tuohon pienempien portaiden yhteyteen kuitenkin käsijohde ja sen jatkoksi n. 2,5 metrin pätkä kaidetta, joka rajaa tuon saunan vilvoittelun / kylpyosaston paremmin omaksi osakseen terassin kokonaisuudesta.






Loppuviikosta nikkaroin sitten terassin isompia portaita autotallin maalausten lomassa samalla rakenteella... Reilu vuosihan tässä on jo kuljettukin muuten käyttökuntoiselle terassille kuormalavojen päältä, että ehkä oli aika nuo portaatkin repäistä kuntoon. :)

Molempien portaiden nousu on n. 125 mm ja etenemä 440 mm. Loivat ovat siis... Täyttääpä ainakin kaikki määräykset kattamattomienkin portaiden osalta, ja etenemästä tuli sopivasti tuollainen kolmella 145 mm terassilaudalla...





Loput terassin alapuoliset peitelaudat pitäisi vielä väsätä paikalleen. Samaa lehtikuusilautaa tulevat nekin..

Hieman tekisi kyllä mieli uusia talopakettiin kuuluneet pääsisäänkäynnin portaatkin vastaaviksi lehtikuusisiksi. Ovat nykyään aika ankeat näihin verrattuna. Ehkä sitten, kun ei ole mitään oikeasti kesken...

Autotallin ulkomaalaukset


Ja nyt viikonlopuksi vuokrasin siis henkilönostimen, joka oli tuohon autotallin max. 4-5 metrin nousutarpeeseeni sitten tosiaan vähän turhankin järeä lähes 20 metrin kapasiteetillaan. No näkihän sillä hienosti maisemia yläilmoistakin. :) Kannattaisi näköjään käydä talon katolla poistamassa noita männynneulaskasoja...








Autotallirakennuksen räystäiden aluset ja autokatoksen sisäkatto ovat vielä olleet pääasiassa valkoisella pohjamaalilla ja siten osuneet pahasti silmään. Etenkin tuo autokatoksen katto olisi ollut lähes mahdoton maalata mistään tikkailta, ja ikävä siirreltäviltä telineiltäkin. Vajaan 200 euron sijoitus nostimen vuokraamiseksi helpotti hommaa melkoisesti. Sain pe-su välillä maalattua kaikki loput räystäslaudat, räystäiden aluslaudoitukset ja sen katoksen sisäkaton kahteen kertaan tummanharmaaksi, sekä lisäksi mm. katoksen vielä väärässä sävyssä olleita ylimpiä oransseja lautoja.

Nurmikollemme tuo yli 2 tonnin painoinen nostin ei kuitenkaan halunnut ajolaitteellaan päästä, vaan alkoi painua, joten en päässyt maalaamaan autotallin takaseinän ylälautoja yhtenäisesti. Räystäät sain onneksi hoidettua takaa ja kadun puolelta aikaisin sunnuntaiaamuna laittamalla nostimen pariksi tunniksi kadulle. Kahdelta sivulta yhteensä alle 20 lautaa on siis vielä maalaamatta viimeistä kertaa harmaalla. Eiköhän nuo mene tikkailtakin, kun joskus jaksaisi jumpata... Asentelin myös kattotuolien / hölppien väliin peitelautoja, sekä nurkkalistoja paikoilleen, joten tallin ilmeestä tuli kovasti viimeistellympi, vaikka mm. ovien ja ikkunoiden peitelistat vielä puuttuvatkin. Ja rännit.


Sunnuntaina saimme vielä väsättyä myös talon ja tallin yhdistävän pergolan. Tuohan juontaa juurensa alueemme kaavaan, joka salli pohjapinta-alaltaan enintään 50 m2 kokoisen erillisen talousrakennuksen. En saanut 50 neliöön mahtumaan järkevästi autotallia, varastoa ja katosta, joten päädyimme tekemään asuinrakennuksen ja tallin rakennusteknisesti yhtenä kokonaisuutena rajoituksen kiertämiseksi, vaikka tallin rakennusala onkin vain se 38 m2. Käytännössä tuo olisi siis vaatinut vaikka vain yhden palkin yhdistämään rakennukset, mutta me suunnittelimme aikanaan tuohon jonkinlaisen pergolan.. Vaikka eihän tuossa autokatoksen kupeessa varmaan pergolassa varsinaisesti tule juuri oleiltua, mutta ihan kiva elementti kuitenkin, sen lisäksi, että se oli tosiaan pakko tehdä jotenkin....

Nuo katoksen päädyn oranssit pystyrimoitukset sain nikkaroitua paikalleen jo ennen juhannusta, mutta onhan sekin viime blogipäivityksen jälkeen, ja kuvia oli vasta vain instagramissani...






Ja tässä vielä muutama kuva takapihalta & terassilta..








Näkymä kodinhoitohuoneen ovesta ulos vilvoittelualueelle.



Mukavaa kesän jatkoa teille kaikille, jotka vielä seuraavat tätä harvakseltaan päivittyvää blogiani!


Muokkaus 21.7.

Viikon mökkeilyn jälkeen palattiin tänään kotiin ja nikkaroin vielä iltapuhteeksi terassin alaosaan peitelaudat paikalleen, ja tasailin ylipitkät terassilaudat. Sehän alkaa olla siinä, harmaantumista vaille... Poreammeen ulkosivulle tehdään vielä pientä terassiin maisemointia ja luultavasti saranoitu oranssi pystyrimoitus. Mutta huomenna nyt ensin töihin...